EU:n uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR) tuo muovipakkauksille kierrätysmuovin käyttöosuusvelvoitteen, joka on tärkeä askel kohti toimivampaa muovien kiertotaloutta. Käytännössä kyse on niin sanotusta sekoitevelvoitteesta: tietyn osuuden pakkauksen valmistuksessa käytettävästä raaka-aineesta tulee jatkossa olla kierrätysmuovia. Vastaava toimintalogiikka on tuttu jo liikenteen polttoaineista, joissa uusiutuvien polttoaineiden osuutta on kasvatettu asteittain sekoitevelvoitteen avulla.
Pidän kysyntää vauhdittavaa käyttöosuusvelvoitetta erittäin tervetulleena uudistuksena. Muovin kierrätys ei nimittäin perustu pelkästään keräykseen ja kierrätysteknologioihin, vaan tarvitaan myös kysyntää kierrätysmateriaalille. Juuri kysyntä ratkaisee, kuinka nopeasti Eurooppaan syntyy uusia investointeja muovinkierrätykseen.
Viime vuodet ovat olleet kierrätysmuovialalle vaikeita. Vaikka kierrätysmuovin käyttöä on edistetty monilla vapaaehtoisilla sitoumuksilla, sen kysyntä ei ole kasvanut odotetulla tavalla. Seurauksena useat kierrätysalan yritykset ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, tuotantoa on supistettu ja investointeja siirretty tulevaisuuteen. Samalla Eurooppa valmistautuu tavoitteisiin, jotka edellyttävät tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä suurempia määriä kierrätysmuovia.
Tässä tilanteessa on kiinnostavaa seurata Saksan toimintaa: Saksassa on viime vuosina pyritty vauhdittamaan kiertotaloutta kansallisilla toimenpiteillä jo ennen EU:n sääntelyä. Maan hyväksymän lainsäädäntöuudistuksen myötä kierrätysmateriaalien käyttövelvoitetta koskevien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan jo vuonna 2027, eli kolme vuotta ennen EU:n yhteisiä käyttöosuusvelvoitteita. Nähtäväksi jää, pysyykö Saksa tavoiteaikataulussaan. Sen aktiivinen rooli kuitenkin osoittaa, että jäsenmaat voivat toimia suunnannäyttäjinä myös ennen yhteiseurooppalaisten velvoitteiden täysimääräistä toimeenpanoa.
Pidän ennakoivaa lähestymistapaa joka tapauksessa erittäin kannatettavana. Ennalta tapahtuva asteittainen muutos antaa yrityksille mahdollisuuden rakentaa hankintaketjujaan, testata kierrätysmateriaalien käyttöä tuotteissaan ja kasvattaa osaamistaan hallitusti. Samalla kierrätysalan toimijat saavat tärkeää näkyvyyttä tulevaan kysyntään, mikä helpottaa investointipäätöksiä.
Näen riskin, että liian moni yritys jää odottamaan pakottavien velvoitteiden voimaantuloa. Vuonna 2030 voimaan tulevia tavoitteita ei saavuteta, jos merkittävä osa markkinasta lähtee kierrätysmuoviostoksille vasta juuri ennen määräaikaa. Tällöin kysyntäpiikin seurauksena voi olla hintojen nousu ja saatavuushaasteita. Erityisesti laadukkaista, vaativiin käyttökohteisiin soveltuvista kierrätysraaka-aineista saattaa tulla pulaa. Siksi kannustaisin yrityksiä lähtemään liikkeelle jo nyt.
Aikaisille toimijoille on myös mahdollista luoda taloudellisia kannusteita. Yksi vaihtoehto voisi olla mekanismi, jossa etupainotteisesti toteutettu kierrätysmuovin käyttö huomioitaisiin tulevien käyttöosuusvelvoitteiden täyttämisessä. Toisaalta kierrätysmuovin käyttö pakkauksissa voisi olla osa ekomodulaatiota ja alentaa tuottajavastuumaksuja, kuten esimerkiksi Hollannissa toimitaan. Tarjoamalla kannusteita yrityksille syntyy selkeä taloudellinen intressi kasvattaa kierrätysmuovin käyttöä heti, eikä vasta pakon edessä.