Lainsäädäntö

 

Pakkausten tuottajavastuu on olennainen osa kansallista ja EU-tason jätepolitiikkaa. Suomessa sitä säätelevät jätelaki ja valtioneuvoston asetukset, ja siihen sisältyy myös uusien EU-direktiivien ja -asetusten, kuten SUP:n, velvoitteet. Tuottajavastuu ei ole ainoastaan hallinnollinen velvollisuus – se on myös keskeinen keino vähentää jätettä, lisätä materiaalitehokkuutta ja tukea kestävämpää tuotantoa ja kulutusta.

Jätelaki ja tuottajavastuu

Tuottajavastuulliset yritykset ovat vastuussa markkinoille saattamiensa pakkausten jätehuollon järjestämisestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Tämä velvollisuus perustuu jätelakiin (646/2011) ja sitä täydentäviin asetuksiin.

Tuottajavastuun tavoitteena on siirtää jätehuollon vastuu tuotteen elinkaaren loppupäässä sen markkinoille saattajalle. Näin kannustetaan materiaalitehokkuuteen, kierrätykseen ja ympäristönsuojeluun.

Kenellä on pakkausten tuottajavastuu?

Vastuu on yrityksillä, jotka pakkaavat Suomessa, maahantuovat pakattuja tuotteita tai myyvät tuotteitaan Suomeen etäkaupalla. Poikkeuksena tästä on niin sanotut palvelu- ja alkutuotantopakkaukset, joiden kohdalla tuottajavastuu on pakkauksen valmistajalla tai maahantuojalla. Yritys vastaa pakkauksistaan myös silloin, kun sen tuotteiden pakkaaminen tai logistiikka on ulkoistettu toiselle yritykselle.

Tuottajavastuullisia toimijoita ovat mm.:

  • Suomessa toimivat tuotteen valmistajat, jotka pakkaavat tai pakkauttavat tuotteensa

  • Tuotteiden maahantuojat

  • Palvelu- ja alkutuotantopakkausten suomalainen valmistaja tai maahantuoja

  • Etämyyjät, jotka myyvät pakattuja tuotteita ulkomailta suoraan käyttäjille Suomessa

Tuottajalla on useita velvollisuuksia:

  • Jätehuoltoon, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen liittyvä neuvonta ja tiedotus
  • Raportoida vuosittain pakkausmateriaalien määrät

  • Kattaa jätehuollon kustannukset tuottajavastuumaksuin

  • Huolehtia kierrätyksen järjestämisestä niin, että EU:n kierrätystavoitteet täyttyvät 

Helpoiten hoidat tuottajavastuusi liittymällä tuottajayhteisöön.

 

Lisäksi EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR) ja SUP-direktiivi asettavat velvoitteita suoraan pakkauksille eli pakkaussuunnitteluun ja -käyttöön.

SUP-direktiivi – kertakäyttömuoveja
koskeva sääntely

EU:n SUP-direktiivi (Single-Use Plastics Directive) on osa jätelainsäädäntöä, joka vaikuttaa erityisesti muovipakkausten tuottajiin. Sen tavoitteena on vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden haitallisia ympäristövaikutuksia – erityisesti vesistöissä.

Suomessa SUP-direktiivi on toimeenpantu jätelain ja valtioneuvoston asetusten kautta, ja se tuo tuottajille uusia velvollisuuksia, kuten:

  • Lajittelu- ja keräysvastuun kertakäyttöisistä muovipakkauksista (esim. juomapakkaukset)
  • Kuluttajainformaation vaatimuksia pakkauksista
  • Kustannusvastuun esimerkiksi roskaantumisen siivouksesta (ns. laajennettu tuottajavastuu)

PPWR - pakkaus- ja pakkausjäteasetus

PPWR (Packaging and Packaging Waste Regulation) on Euroopan unionin uusi, suoraan jäsenvaltioissa sovellettava asetus, jonka tavoitteena on vähentää pakkausjätettä, parantaa pakkausten kierrätettävyyttä ja edistää kiertotaloutta koko EU:ssa. Asetus korvaa aiemman pakkausdirektiivin ja tuo mukanaan tiukempia, yhtenäisiä velvoitteita kaikille markkinatoimijoille.

Keskeiset tavoitteet:

  • Vähentää pakkausjätteen määrää merkittävästi vuoteen 2040 mennessä

  • Vaatia kaikkien pakkausten kierrätettävyyttä vuoteen 2030 mennessä

  • Edistää uudelleenkäytettäviä ja uudelleentäytettäviä pakkauksia

  • Yhdenmukaistaa sääntelyä kaikissa EU-maissa – asetusta sovelletaan sellaisenaan ilman kansallista täytäntöönpanoa

Yritysten kannalta merkittävää:

  • Pakkauksille tulee ekosuunnitteluvaatimuksia, kuten materiaalien vähimmäiskierrätettävyys

  • Tietyille pakkauksille asetetaan uudelleenkäyttötavoitteita (esim. takeaway-ruoka, juomat)

  • Tuottajille laajennettu vastuu: velvollisuus hoitaa jätehuolto ja kattavampi raportointi

  • Pakkausten merkintävaatimukset tiukentuvat (esim. kierrätettävyystiedot, materiaalikoodit)

PPWR vaikuttaa laajasti mm. vähittäiskauppaan, elintarviketeollisuuteen, verkkokauppaan ja muihin aloihin, jotka käyttävät tai tuottavat pakkauksia.