TYNK artikkeli - Kiertotalouslain jatkovalmistelussa on pidettävä kiinni tuottajavastuusta

Teksti on Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta TYNK:n julkaisema artikkeli. Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta edustaa jäsenikseen liittyneitä Suomessa toimivia tuottajayhteisöjä. Sumi on TYNK:n jäsen.

Toimiva kiertotalous edellyttää vahvaa tuottajavastuuta myös uudessa kiertotalouslaissa. Kun yritykset vastaavat tuotteidensa jätehuollon kustannuksista ja niille turvataan oikeus materiaalien hallintaan elinkaarensa lopussa, syntyy kannustin vähentää tuotteista syntyvää jätettä ja kehittää paremmin kierrätettäviä tuotteita.

Ympäristöministeriö asetti kesällä 2024 työryhmän valmistelemaan uutta kiertotalouslakia nykyisen jätelain korvaajaksi. Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (TYNK) oli mukana työryhmässä, jonka urakka on nyt saatu päätökseen. Kiertotalouslakityöryhmä allekirjoitti mietintönsä 4.2.2026.

TYNK kannattaa nykyisen jätelain kokonaisuudistusta kiertotalouslaiksi. Uudistus tukee kiertotalouden edistämistä, tuottajavastuun kehittämistä ja yhteiskunnan materiaalikiertojen tehostamista.

Jätehuollon tuottajavastuu edistää kiertotaloutta

Tuottajavastuu on eurooppalaisessa ja suomalaisessa jätelainsäädännössä keskeinen keino jätteen synnyn ehkäisemiseen sekä uudelleenkäytön ja kierrätyksen edistämiseen. Useissa tuoteryhmissä yrityksillä, eli niin kutsutuilla tuottajilla, on nykyisen jätelakimme mukaan sekä vastuu tuotteidensa jätehuollosta että oikeus sen järjestämiseen.

Käytännössä yksittäiset yritykset hoitavat tuottajavastuunsa liittymällä jätehuollon tuottajayhteisöihin, jotka järjestävät jätteiden keräyksen ja kierrätyksen sekä materiaalivirtojen raportoinnin viranomaisille yritysten puolesta.

– Lakisääteisen tuottajavastuun ansiosta suomalaiset kuluttajat voivat ilmaiseksi lajitella käytöstä poistetut tuotteet yritysten kustantamaan laajaan keräysverkostoon. Tuottajavastuujärjestelmien kautta kulkee vuodessa yli 2 miljoonaa tonnia jätettä kiertäen takaisin käyttöön ja vahvistaen Suomen kiertotaloutta, kertoo neuvottelukunnan puheenjohtaja Juha Kenraali.

Tuottajavastuuseen kuuluvien raportointivelvoitteiden ansiosta viranomainen saa kiertotalouden ohjaamisen kannalta olennaisen käsityksen lajitteluun, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen ohjautuvista materiaalivirroista. Näin voidaan seurata ja varmistaa, että asetettuihin keräys- ja kierrätystavoitteisiin todella päästään.

Tuottajien ensisijainen oikeus jätteen hallintaan on säilytettävä kiertotalouslain jatkovalmistelussa

Tuoreessa kiertotalouslakityöryhmän mietinnössä on hienoa, että niin sanottu tuottajan ensisijainen oikeus säilyy jatkossakin keskeisenä osana jätehuollon kokonaisuutta. TYNK korostaa, että vastuiden lisäksi myös oikeudet ovat tuottajavastuun ytimessä: toimiva tuottajavastuu edellyttää vastuiden ja oikeuksien säilyttämistä tasapainossa.

Tuottajavastuun ideana ei ole ainoastaan rahoittaa jätehuoltoa. Tarkoitus on myös kannustaa yrityksiä kehittämään tuotteita, joista syntyy ensinnäkin mahdollisimman vähän ja toisekseen mahdollisimman helposti uudelleenkäytettävää ja kierrätettävää jätettä.

– Yhtälö toimii vain, jos tuottajayhteisöillä on oikeus koordinoida jätehuollon järjestäminen tuottajavastuun alaisten tuotteiden elinkaaren lopussa riippumatta siitä, onko näillä jätteillä rahallista arvoa vai ei, Kenraali huomauttaa.

Osassa jätejakeita, kuten ajoneuvoissa, akuissa ja sähkö- ja elektroniikkaromussa, on markkina-arvoa. Nykyjärjestelmässä tuottajayhteisöt voivat hyödyntää näistä saatavia tuloja keräys- ja kierrätysjärjestelmien rahoittamisessa. Tämä pienentää tuottajavastuullisilta yrityksiltä perittäviä kierrätysmaksuja.

Ilman ensisijaista oikeutta arvokkaimmat materiaalit ohjautuisivat järjestelmän ulkopuolelle. Ne ruokkivat harmaata taloutta ja houkuttelevat alalle toimijoita, jotka eivät osallistu tuottajavastuujärjestelmien kustannuksiin eivätkä raportoi toimintaansa viranomaisille.

– Olisi varsin erikoista ja epäreilua, että tuottajavastuulliset suomalaiset yritykset maksavat maanlaajuisen keräysverkoston ja kierrätysjärjestelmän, jos joku muu poimii jätekuormasta arvokkaimmat materiaalit välistä, Kenraali toteaa ja painottaa, että tämä on tärkeä kysymys myös kuluttajan kannalta.

– Viime kädessä kierrätyksen kustannukset tulevat kuluttajien maksettaviksi tuottajavastuun alaisten tuotteiden, kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, hinnoissa. Kustannustehokas kierrätysjärjestelmä on siis meidän jokaisen etu, eikä sitä ole järkeä lähteä rikkomaan tulevaisuudessakaan.

Jätelain mukaan muut toimijat saavat ottaa vastaan käytöstä poistettuja tuotteita ja tarjota tähän liittyviä palveluita vain yhteistyössä tuottajien kanssa.

– Nykyjärjestelmä turvaa harvaanasutussa maassa kaikkien tuottajavastuunalaisten jätteiden keräyksen ja asiallisen käsittelyn – käsittelyvaatimuksista, taloussuhdanteista ja raaka-aineiden kulloisistakin hinnoista riippumatta, Kenraali toteaa.

Kiertotalouslakiin tarvitaan viranomaisille konkreettisia keinoja vapaamatkustamisen torjuntaan

Tuottajien ensisijaisen jätehuollon järjestämisoikeuden lisäksi toimiva tuottajavastuu edellyttää, että kaikki tuottajavastuussa olevat yritykset saadaan mukaan tuottajayhteisöihin rahoittamaan jätteiden keräystä ja kierrätystä.

– Rajat ylittävän etäkaupan ja puutteellisen valvonnan seurauksena tuottajavastuunsa hoitavat yritykset joutuvat vastaamaan myös niin sanottujen vapaamatkustajien markkinoille saattamien tuotteiden jätehuollon kustannuksista. Tämä vääristää yritysten välistä kilpailua olennaisesti, toteaa Juha Kenraali.

Hän painottaa, vapaamatkustamisen ehkäiseminen on keskeinen edellytys tuottajavastuujärjestelmän toimivuudelle ja vastuu tästä kuuluu tuottajavastuuta valvovalle viranomaiselle.

– Vapaamatkustamisen torjunta edellyttää viranomaiselta nykyistä tehokkaampia ja rakenteellisempia ohjauskeinoja, ja niitä pitää saada kirjattua uuden kiertotalouslain pykäliin, Kenraali korostaa.

Keinoja vapaamatkustuksen ehkäisyyn kyllä löytyy:

• Kiertotalouslaissa pitää säätää selkeästi viranomaisten välisestä tiedonvaihdosta sekä tuottajavastuun valvontaviranomaisen toimivaltuuksista.
• Lakipykälillä ja riittävillä valvonnan resursseilla on varmistettava, ettei tuotteita saateta Suomen markkinoille, ellei tuottajavastuullinen yritys ole rekisteröitynyt tuottajavastuujärjestelmään ja hoida tuottajavastuuvelvoitteitaan.
• Varmistamisvelvollisuus pitää ulottaa koko jakeluketjuun etämyyjistä ja verkkoalustoista lähtien.
• Laittomasti toimivat yritykset, jotka laiminlyövät tuottajavastuuvelvoitteensa, on suljettava ulos julkisista hankinnoista, eikä tällaisille yrityksille tule lainkaan myöntää julkisia tukia.

– Kiertotalouslakityöryhmä ehdottaa mietinnössään, että lain jatkovalmistelussa arvioidaan vielä laajasti vapaamatkustuksen ennaltaehkäisyyn liittyviä ohjauskeinoja. Neuvottelukunnassa kannatamme ehdotusta lämpimästi. Olemme ehdottaneet esimerkiksi Latviassa käytössä olevan veropohjaisen ohjausmallin selvittämistä, Kenraali kertoo.

Lisätiedot

• Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (TYNK), puheenjohtaja Juha Kenraali, juha.kenraali@autokierratys.fi, p. 040 772 2026.
• Kiertotalouslakityöryhmän mietintö (julkaisut.valtioneuvosto.fi)