Toimijaroolit ja tuottajavastuullisuus

• Miten brändipakkausten tuottajavastuu määräytyy, jos tukkuri hankkii tuotteet keskusvarastoonsa ja tuo pakkauksia eri Pohjoismaihin? Onko näiden pakkausten tuottajavastuu tukkurilla maahantuojana, vaikka maassa olisi myös brändin omaa maahantuontia?

  Tässä tapauksessa tuottajavastuu on maahantuojalla (jakelijalla), joka on sijoittautunut kyseiseen Pohjoismaahan, jossa pakkaukset päätyvät jätehuoltoon. Tuottajavastuussa pakkauksista on siis tukkuri. 

• Ovatko brändille valmistettujen lääkinnällisten laitteiden pakkaukset brändin omistajan vai todellisen valmistajan vastuulla? Vaikuttaako tuottajavastuun määräytymiseen, jos pakkaukseen on merkitty myös todellisen valmistajan eli tehtaan tiedot?

  PPWR-valmistajaksi katsotaan yritys, joka määrittää pakkauksen tai pakatun tuotteen ominaisuudet. Yleensä valmistaja on brändinomistaja, joka valmistuttaa tuotteet omalla tavaramerkillään tai logollaan. Pakkauksen tai pakatun tuotteen valmistaja ei välttämättä ole sen fyysinen valmistaja.

  Vaikka pakkauksessa olisi myös fyysisen valmistajan tieto, brändinomistaja katsotaan kuitenkin PPWR-valmistajaksi, joka vastaa myös pakkauksen vaatimustenmukaisuudesta.

• Raportoidaanko ennen 12.8.2026 tulleet ja lähteneet materiaalit kuten aikaisimpina vuosina, ja 12.8.2026 jälkeen uuden asetuksen mukaan? Esimerkiksi aiemmin suomalainen yritys raportoi Virosta ostettavan raaka-aineen pakkaukset itse, mutta nyt raportoinnin tekisi Suomeen rekisteröityvä virolainen yritys?

  Mikäli olette raaka-aineen loppukäyttäjä, tuottajavastuu siirtyy 12.8.2026 jälkeen näiden pakkausten osalta virolaiselle etämyyjälle, jonka tulee liittyä Suomen tuottajavastuujärjestelmään. Raportoitte kuitenkin 1.1.2026 – 11.8.2026 väliseltä ajalta näiden pakkausten markkinoille saatetut määrät itse aiemman tuottajan määritelmän mukaisesti.  
  

• Mitä mikroyrityksen täytyy raportoida kotimaan kaupassa, kun se saattaa markkinoille kuluttaja-asiakkaille suunnattuja kuljetus- ja myyntipakkauksia? Pakkaukset on ostettu Suomesta.

  Jos kyseessä ei ole yrityksellenne brändätty pakkaus, ette ole kuljetuspakkauksista tuottajavastuussa, vaan vastuu kuuluu pakkauksen todelliselle valmistajalle. Brändäämättömissä myyntipakkauksissa tuottajavastuu on tuotteen pakkaajalla.

  Jos kyseessä on brändätty pakkaus, jonka olette tilanneet omalla tavaramerkillänne suomalaiselta toimittajalta, ette mikroyrityksenä ole pakkauksista tuottajavastuussa. Huomioittehan, että PPWR:n mikroyrityksen kriteerit ovat, että se työllistää alle 10 työntekijää, ja vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma ei ylitä 2 miljoonaa euroa.

• Maahantuomme tuotteita Suomeen ja jälleenmyymme tuotteet Ruotsiin, jossa jakelija myy tuotteet eteenpäin. Kuka on tuottajavastuussa näistä pakkauksista?

  Tuottajavastuussa on ruotsalainen jakelija, eli jakelija raportoi ne Ruotsin tuottajavastuujärjestelmään. Oletuksena on, että pakkaus lähtee täysin samanlaisena jakelijalle Ruotsiin, eikä siitä jää mitään pakkausmateriaaleja Suomeen. 

• Miten tuottajavastuu tulkitaan, jos myymme maahantuojana EU:n sisäisen valmistajan tuotteita loppukäyttäjälle esimerkiksi Viroon? Tuotteet toimitetaan suoraan valmistajalta asiakkaalle ilman, että tuotteet tulevat Suomeen ollenkaan. Tuleeko yrityksemme rekisteröityä Viroon? Kyseessä ei ole brändätty tuote.

  Kyllä, teidän tulee rekisteröityä Viroon etämyyjänä ja raportoida pakkausmäärät Viron tuottajavastuujärjestelmään. Tavaran fyysisellä toimituksella ei ole merkitystä. Vaikka pakkaukset eivät kävisikään toimitiloissanne Suomessa, olette kuitenkin tavaran omistaja rajanylityshetkellä ja tällöin tuottajavastuussa pakkauksista. Pakkauksen vastaanottaja on loppukäyttäjä, joka ei voi olla tuottajavastuullinen.  

• Kenelle tuottajavastuu kuuluu lehtinipun muovisesta sidontanauhasta, jos lehtinippu ristiin sidotaan kuljetusta ja käsittelyä varten? Päteekö kiristekalvotulkinta myös tässä tapauksessa?

  Jos muovinen sidontanauha on tarkoitettu vain pakkaamiseen, sidontanauha on kuljetuspakkauksena todellisen valmistajan tai maahantuojan vastuulla.  
  

• Jos kyseessä on projektiyritys, jolla on esimerkiksi joka kolmas vuosi projekti toiselle yritykselle Ruotsissa ja jonka yhteydessä Suomesta toimitetaan Ruotsiin kolme puista kuljetuspakkausta, tuleeko yrityksen rekisteröityä Ruotsiin näiden kolmen pakkauksen vuoksi?

  Pakkausmäärille ei ole PPWR:ssä annettu alarajaa eli pienenkin pakkausmäärän vuoksi tulisi PPWR:n mukaan liittyä tuottajavastuujärjestelmään.  

Valtuutettu edustaja

• Jos yrityksellä on toimipisteitä eri EU-maissa, onko järkevintä, että ne toimivat toistensa valtuutettuina edustajina, vai tuleeko edustajan olla ulkopuolinen toimija?

  Jos yrityksellä on y-tunnus ja toimipiste myös kohdemaassa, ja pakkaukset lähetetään omalle tytäryhtiölle tai vastaavalle ennen tuotteiden jälleenmyyntiä kohdemaassa, tytäryhtiö on tässä tapauksessa tuottajavastuullinen kohdemaassa. Lähettäjä ei etämyyjänä ole tuottajavastuussa.

  Mikäli kyse on etämyynnistä ja tarvitsette valtuutetun edustajan kohdemaassa, toimipisteet voivat lähtökohtaisesti toimia valtuutettuina edustajina. Tämä edellyttää, että kyse on eri oikeushenkilöistä ja edustajaksi nimettävä yhtiö on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon. PPWR ei edellytä, että valtuutetun edustajan tulisi olla riippumaton ulkopuolinen palveluntarjoaja.  

• Pitääkö pakkauksen lähettäjällä olla valtuutettu edustaja Ruotsissa, jos yritys lähettää kuriiriyhtiön brändätyissä pakkauksessa näytteitä laboratorioon tutkittavaksi, esimerkiksi Ruotsiin?

  PPWR:ssä tai komission ohjeissa ei ole erillistä poikkeusta esimerkiksi laboratorioon lähetettäville näytteille. Myös maksutta tapahtuva pakkauksen tai pakatun tuotteen toimittaminen on PPWR:n mukaista markkinoille saataville asettamista.

  Jos suomalainen yritys lähettää näytteen suoraan ruotsalaiselle laboratoriolle, joka käyttää näytteen tutkimustoiminnassaan eikä aseta sitä edelleen markkinoille samassa muodossa, laboratorio katsotaan loppukäyttäjäksi. Tällöin suomalainen lähettäjä on PPWR:n tarkoittama tuottaja Ruotsissa eli tuottajavastuussa pakkauksesta.

  Kuriiriyhtiön brändillä ei ole merkitystä rajat ylittävässä etämyynnissä. Etämyyjä on tuottajavastuussa koko lähetyksen pakkauksista. Etämyyjän on nimettävä valtuutettu edustaja valtioon, johon se toimittaa etämyynnillä pakkauksia tai pakattuja tuotteita suoraan loppukäyttäjälle. Herää kuitenkin kysymys: onko näytteiden lähettäminen jatkuvaa toimintaa vai yksittäinen kertalähetys?

Pakkausten vaatimustenmukaisuus ja EU-DoC 

• Tuleeko vaadittavien pakkausmateriaaleja koskevien asiakirjojen olla kunnossa viimeistään 12.8.2026?

  Kaikilta 12.8.2026 jälkeen EU-markkinoille saatetuilta pakkauksilta vaaditaan tekniset asiakirjat ja EU-DoC jo nyt raskasmetallien ja PFAS-yhdisteiden osalta. Muut vaatimukset tulevat voimaan asteittain eri vuosina, ja pakkausten dokumentaatiota tulee täydentää sen mukaan. 

• Riittääkö vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen pakkauksen tosiasiallisen valmistajan lausunto, vai tuleeko PPWR-valmistajan teettää omat tutkimukset, jos pakkauksen testausraportteja tai analyysitodistuksia ei luovuteta?  

  PPWR ei edellytä, että PPWR-valmistajan olisi lähtökohtaisesti teetettävä omat laboratoriotutkimukset, jos vaatimustenmukaisuus voidaan luotettavasti osoittaa toimitusketjusta saadulla dokumentaatiolla. Pakkaus- ja pakkausmateriaalitoimittajilla on velvollisuus toimittaa valmistajalle vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen tarvittavat tiedot ja dokumentaatio.

  Pelkkä yleinen toimittajan lausunto pakkauksen PPWR-vaatimustenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan riittävä. Lausunnon ja sen taustalla olevien tietojen on oltava riittävän yksilöityjä, jotta PPWR-valmistaja pystyy niiden perusteella osoittamaan kyseisen pakkauksen täyttävän sitä koskevat vaatimukset ja laatimaan teknisen dokumentaation.

  Jos saatavilla oleva toimittajan dokumentaatio ei anna riittävää näyttöä vaatimuksen täyttymisestä, valmistajan on hankittava lisänäyttöä, mikä voi tarvittaessa tarkoittaa myös testausta.

   

   

• Tuleeko piktogrammien olla pakkauksessa, jos tuote toimitetaan tehtaalta asiakkaalle 12.8.2028 jälkeen? Vai lisätäänkö piktogrammit pakkaukseen, joka valmistetaan varastoon 12.8.2028 jälkeen, jos tuote on esimerkiksi myyty jo aiemmin asiakkaalle?

  Ennen merkintävaatimuksen määräpäivää EU:ssa valmistettu tai EU:hun tuotu pakkaus saa olla ilman uusia piktogrammeja, ja sitä voidaan asettaa saataville markkinoilla vielä kolmen vuoden ajan merkintävaatimuksen voimaantulosta. Ratkaisevaa on valmistus tai tuonti EU:hun, ei valmiin tuotteen lähetysajankohta.

  Määräpäivä ei ole välttämättä 12.8.2028: artiklan 12(1) mukaan vaatimus alkaa 12.8.2028 tai 24 kuukautta täytäntöönpanosäädöksen voimaantulosta sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhempi.

• Miten pakkaus pitää olla jäljitettävissä? Pitääkö jokaisessa pakkauserässä olla oma seurantakoodi tai muu tunniste esimerkiksi muovipakkaukseen printattuna, vai voiko pakkauksissa käyttää yrityksen yhteistä QR-koodia?

  PPWR:n sanamuoto “type, batch or serial number or other element allowing its identification” tarkoittaa, että tunniste voi olla myös pakkaustyyppikohtainen. Asetus ei siis edellytä, että jokaisella valmistuserällä tulisi olla oma tunniste, kunhan pakkaustyypin ominaisuudet eivät muutu erien välillä.

  QR-koodi voi olla ratkaisu, mutta tällöin jokaiselle pakkaustyypille on käytettävä omaa QR-koodia. Yksi yhteinen koodi kaikille yrityksen pakkauksille ei ole riittävä.

• Kuuluvatko tuotteisiin kiinnitettävät riippulaput, etiketit ja tarrat PPWR:n piiriin, ja tuleeko niistä laatia dokumentit?

  Esimerkiksi tekstiilien riippuvat hintalaput ja niiden kiinnitykseen käytettävät langat tai vastaavat kuuluvat PPWR:n piiriin.  

• Miten pakkausten vaatimustenmukaisuus tulkitaan seuraavassa tapauksessa? Tehdas tuo EU:n ulkopuolelta komponentteja Suomeen omaa tuotantoaan varten. Komponenttien brändäämättömät kuljetuspakkaukset puretaan ja kierrätetään tehtaalla.

  Kun tehdas tuo komponentteja EU:n ulkopuolelta, se katsotaan PPWR:n mukaiseksi maahantuojaksi. Sen velvollisuutena on varmistaa ennen markkinoille saattamista, että ulkomainen komponenttivalmistaja on suorittanut pakkausten vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja laatinut teknisen dokumentaation.

  Tuottajavastuun kannalta suomalainen tehdas on todennäköisesti loppukäyttäjä. Tämä riippuu kuitenkin siitä, toimitetaanko komponentti samassa muodossa jälleenmyyntiin kuin se on vastaanotettu. Tällöin tuottajavastuuvelvollisuudet olisivat etämyyjänä toimivan ulkomaisen komponenttivalmistajan vastuulla.

Toimijaroolit ja tuottajavastuullisuus

• Jos brändin omistaja ei kuulu pakkauksen toimitusketjuun, niin onko tällöin tuottaja pakkauksen valmistaja/maahantuoja?

  Tulkintamme mukaan lisenssinhaltija katsotaan valmistajaksi ja tuottajavastuulliseksi yritykseksi.

• Mikä on yrityksemme rooli, kun ostamme myyntipakkauksia esim. kanistereita, tynnyreitä ja IBC-kontteja Suomesta, täytämme ne ja asetamme tuotteet markkinoille? Myyntipakkauksiin laitetaan meillä tuotetiedot eli myyntipakkaukset eivät ole kustomoitu meitä varten.

  Kanisterien osalta olette pakatun tuotteen valmistaja ja vastuussa sekä kierrätysmaksusta että esim. pakkauksen vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. LVV on tulkinnut IBC-kontin metallikehikon ja lavan olevan kuljetuspakkauksia. PPWR:n mukaan kuljetuspakkausta ei ole yleensä tarkoitettu loppukäyttäjälle, mutta tilanteissa, joissa pakkaus voi olla sekä myyntipakkaus, että kuljetuspakkaus sitä pidetään myyntipakkauksena.

• Katsotaanko koottavien pakkauksien (mm. leivos- ja pizzarasiat) olevan "lopullisessa muodossa" valmistajan toimittaessa ne aihioina eteenpäin vai vasta, kun käyttäjä kokoaa ne?

  Kartongin ja pahvin tapauksessa geneerisen aihion valmistaja katsotaan valmistajaksi. Tämä on ollut palvelupakkauksissa ajatuksena, että yksittäiset pizzeriat eivät olisi tuottajavastuussa, joten siihen perustuen linjaus näyttäisi kallistuvan aihion valmistajaan. Jos pakkaus kuitenkin on brändätty on vastuu brändin omistajalla.

• Jos kuljetuspakkaus on brändäämätön, mutta siihen lisätään myöhemmin valmistuttajan varastossa logoteippi, kumpi on tuottajavastuullinen: fyysinen valmistaja vai valmistuttaja?

   Odotamme tähän vielä LVV:n linjausta. 

• Jos valmistamme private label -tuotteita, mutta vastaamme kaikkien materiaalien hankinnasta itse, niin vastaako pakkauksista brändin omistaja vai me valmistajana?

  Brändipakkaukset, joihin private label -tuotteet kuuluvat, ovat 12.8.2026 alkaen brändin omistajan vastuulla tai kuljetuspakkausten osalta pakkausten valmistajien vastuulla. 11.8.2026 asti markkinoille saatettujen tuotteiden pakkauksista vastuut määräytyvät vanhan lainsäädännön mukaisesti.

   

• Teetämme mittatilaustyönä laitteistolle puupakkauksen, johon laitteisto pakataan. Kyseisessä puukollissa on puupakkaustekijän Evira-leimat. Muita logoja ei ole, koska se on tarkoitettu vain kuljetusta varten. Onko kuljetuspakkauksemme tekijä tällöin raportointivelvollinen? Suurin osa pakkauksista toimitetaan Suomesta EU:n ulkopuolelle ja osa toimitetaan Suomen sisällä meiltä asiakasyritykselle.

  Komission uusimman PPWR-ohjeistuksen mukaan mittatilauksesta valmistetuissa pakkauksissa pakkauksen tilaaja voidaan katsoa valmistajaksi ja siten tuottajavastuulliseksi, vaikka pakkauksessa ei olisi tilaajan nimeä tai tavaramerkkiä. 
  
  Suomeen raportoidaan vain Suomeen jääneet kuljetuspakkaukset.  
  

• Hankimme toimittajalta ruskeita pahvilaatikoita litteänä ilman painatuksia ja pakkaamme alihankkijana asiakkaan tuotteita pahvilaatikkoon. Pakkaus sisältää satoja kappaleita samaa tuotetta. Onko tämä kuljetuspakkaus? Tuleeko meidän raportoida litteänä saapuvat bulkkilaatikot, kun lisäämme niihin tuotannossa tarran, jossa on tuotenumero, nimi, sarjanumero, päiväys ja yrityksemme nimi. Jos emme laita pakkaukseen yrityksen nimeä, niin muuttaako se tilannetta?

  Litteänä saapuva geneerinen pahvilaatikko on kuljetuspakkaus jo sellaisenaan, eli pakkauksen valmistajana pidetään aihion valmistajaa. Tässä tapauksessa te ette ole joka tapauksessa pakkauksesta tuottajavastuussa, vaan tuottajavastuussa on joko laatikon valmistaja tai tuotteen pakkauttaja. Jos pakkauksessa on SSCC-label tai osoitetarra, pakkausta ei katsota brändätyksi eli se ei muuta tilannetta tässä tapauksessa.

   

• Tarkennus lisensointiin: jos kyseessä on suomalainen tavaramerkki, johon yrityksellämme on käyttöoikeus, muuttaako tämä vastuita? Pakkauksessa ei välttämättä ole mitään muita tietoja kuin tavaramerkin logo.

  Tavaramerkki tekee pakkauksesta brändipakkauksen, joten tuottajavastuu on tavaramerkin omistajalla eli tässä tapauksessa yrityksellä, jolla on käyttöoikeus tavaramerkkiin.  
  

• Ostamme paperia Ruotsista ja paperi on kääritty käärepaperiin, jonka lisäksi rullan sisällä on hylsy. Näitä ei ole brändätty ja ne ovat osa toimittajan standardipakkausta. Käärepaperit ja hylsy kulkevat meiltä kartonkipakkauskeräykseen samassa yhteydessä, kun käytämme paperin. Kumpi on velvollinen raportoimaan käärepaperin ja hylsyn? Ja raportoidaanko tiedot Suomeen vai Ruotsiin?

  Pakkaustiedot raportoidaan aina siihen jäsenvaltioon, jossa pakkaukset tai pakatut tuotteet on saatettu markkinoille ja päätyvät jätehuoltoon eli tässä tapauksessa pakkaustiedot on raportoitava Suomeen. Paperirullien päätylappu sekä kääre ovat LVV:n mukaan myyntipakkaus, joten ruotsalainen etämyyjä on niistä tuottajavastuussa Suomeen. Teidät katsotaan tämän myyntipakkauksen loppukäyttäjäksi.

• Jos kauppa tilaa meiltä pakkaamamme tuotteen kaupan omilla logoilla, onko silloin kauppa tuotteen pakkauksesta tuottajavastuusta?

  Kyllä, brändin omistaja on tuottajavastuussa näiden tuotteiden pakkauksista. 

• Meillä tuote pakataan muoviseen pakkaukseen, joka lähetetään asiakkaalle pahvisessa laatikossa. Miten säädös vaikuttaa tähän?

  Te olette tuottajavastuussa muovisesta tuotepakkauksesta. Tähän ei tule muutosta. Geneerisen pahvilaatikon eli kuljetuspakkauksen tosiasiallinen valmistaja on vastuussa. Jos pahvilaatikko on brändätty, on brändin omistaja vastuussa.

• Mistä esimerkiksi kiristekalvon valmistaja tietää, mihin kalvoja käytetään? Entä mistä kuljetuspakkauksen valmistaja tietää, että pakkaus jää Suomen jätehuoltoon?

  LVV ehdottaa, että kuljetuspakkauksena käytettävän materiaalin valmistaja käyttää myynnissä kahta eri tuotekoodia. Toinen tuotekoodi olisi ”kierrätysmaksu maksettu” eli pakkaus jää Suomen jätehuoltoon ja toimii kuljetuspakkauksena. Toinen olisi ”ei sisällä kierrätysmaksua” eli pakkaus joko toimii tuotepakkauksena tai kuljetuspakkauksena, mutta toimitetaan toisen maan markkinoille, jolloin kierrätysmaksu tulee maksaa siihen maahan. Kiristekalvo katsotaan pakkaukseksi jo rullassa ollessaan, joten kalvon valmistaja on vastuussa.

• Miten pakkausmateriaalin ja varsinaisen pakkauksen erottelu on oleellinen, kun mietitään pakkauksen vaatimustenmukaisuutta esim. kierrätysmuovin osuutta aiemmin varastoon hankittujen materiaalien osalta?

  Tuottajavastuuraportoinnissa raportoidaan markkinoille saatettujen tuotteiden pakkaukset ja niiden tulee olla vaatimusten mukaisia markkinoille saattamisen hetkellä. Jos pakkausmateriaalia on esimerkiksi ostettu varastoon aiemmin, mutta siitä valmistetaan myöhemmin tuote- tai ryhmäpakkaus 12.8.2026 tai sen jälkeen →  pakkauksen tai pakatun tuotteen valmistajan tulee tehdä EU-DoC ja raportoida pakkaus tuottajavastuuraportoinnissa.  
  

• Yritys tuo EU:n markkinoille omalla tavaramerkillä varustettuja tuotteita yhteen EU-maahan. Tuotteet myydään eri tukkureille, jotka jakavat ne keskusvarastostaan useaan eri maahan. EU-maahantuoja ja brändin omistaja ei välttämättä tiedä, mihin kaikkiin maihin tuotteet lopulta päätyvät. Onko näistä tuotteista tuottajavastuussa brändin omistaja vai kyseinen tukkuri? Voi olla, että samaan maahan tuotteita toimitetaan niin suoraan tavaramerkin omistajan toimesta kuin tukkureiden kautta.

  Tuottajavastuu on tässä tapauksessa kyseisessä maassa olevalla brändin omistajalla tai kyseiseen maahan sijoittautuneella maahantuojalla (jakelijalla). Kyseisellä maalla tarkoitetaan sitä maata, johon tuotteet päätyvät.

   

• Jos yritys maahantuo kolmannesta maasta pakkauksia Suomeen, mutta toimittaa niistä ison osan muihin EU-maihin, miten raportointiin pitäisi suhtautua kokonaisuudessaan? Raportoidaanko kaikki maahantuodut pakkaukset vai ainoastaan Suomeen myydyt? Pakkaukset toimitetaan kuitenkin Suomesta.

  Tuottajavastuuraportoinnissa raportoidaan vain Suomeen jäävät pakkaukset. Muihin maihin toimitettavat pakkaukset raportoidaan kyseisen maan tuottajavastuujärjestelmään. Tuotepakkauksista tuottajavastuussa on pakatun tuotteen valmistaja tai maahantuoja. Jos tuotte maahan kuljetuspakkauksia, olette tuottajavastuussa Suomessa kyseisistä Suomeen jäävistä pakkauksista.  

• Jos ainoa brändätty pakkausmateriaali on teippi ja kaikki muut materiaalit (esim. pakkausmuovit, pahvit, lavat, kiristekalvot ja vanteet) ovat standardeja pakkausmateriaalitoimittajan tuotekatalogin tuotteita; onko näiden pakkaustarvikkeiden valmistaja silloin vastuussa? Vai olemmeko me pakkaajana vastuussa? Entä onko tässä eroa kuljetus- ja tuotepakkauksen välillä?

  Mainitut pakkausmateriaalit ovat suurin osa kujetuspakkauksia.

  Kuljetuspakkaus voi koostua useista erillisistä, jo valmiista pakkauksista (esim. lava, laatikko, kääre). Niiden käyttäminen yhdessä ei tee käyttäjästä/kokoajasta niiden valmistajaa. Jos pakkaus sen sijaan luodaan komponenteista, jotka eivät itsessään vielä täytä pakkauksen tehtävää, kyse on pakkauksen varsinaisesta kokoamisesta tai valmistamisesta, jolloin kokoaja voi olla valmistaja ja ensimmäinen mahdollinen tuottaja. 
  

  Kuka on kuljetuspakkauksen valmistaja?

  • Jos pakkauksessa on nimi tai tavaramerkki, tuottaja on pakkauksen valmistuttanut yritys.

  • Jos pakkaus on geneerinen tuottaja on yleensä pakkauksen varsinainen valmistaja (toimittaja).

  • Maahantuoja on tuottajavastuussa myös kuljetuspakkauksista, jos ne tulevat Suomen ulkopuolelta 

Pakkaukset

• Onko isokontti tai tynnyri kuljetuspakkaus?

  Oletamme, että isokontilla tarkoitetaan IBC-konttia.  LVV on tulkinnut IBC-kontin metallikehikon ja lavan olevan kuljetuspakkauksia. PPWR:n mukaan kuljetuspakkausta ei ole yleensä tarkoitettu loppukäyttäjälle, mutta tilanteissa, joissa pakkaus voi olla sekä myyntipakkaus, että kuljetuspakkaus sitä pidetään myyntipakkauksena. 

• Jos ruskeassa pahvilaatikossa on mustavalkoinen tarra, jossa on tuotekoodi, tuotenimi (saattaa sis. brändinimen), GTIN-koodi, valmistuttajatiedot jne., onko pakkaus tässä tapauksessa brändätty?

  Tässä tapauksessa kyseessä ei ole brändätty pakkaus. Jos pakkauksessa on SSCC-label tai osoitetarra, pakkausta ei katsota brändätyksi.

   

• Katsotaanko kotikompostoituvuus kierrätettävyydeksi?

  Tästä ei ole vielä tarkempaa tietoa ja kierrätettävyysluokista pitäisi tulla komission ohjeistus 1.1.2028.

  
  

   

• Onko kiristekalvo kuljetus- vai ryhmäpakkaus, jos sitä käytetään (kuljetuspakkauksina käytettävien) pahvilaatikkojen ympärillä? 

  Kyseessä on tässä tapauksessa kuljetuspakkaus. 

• Onko pahvilaatikko kuljetus- vai myyntipakkaus, jos samaa laatikkoa käytetään sekä kuljetukseen lavalle pakattuna että tuotteen esillepanoon myyntihyllyssä?

  Tilanteissa, joissa pakkaus voi olla sekä myyntipakkaus, että kuljetuspakkaus sitä pidetään myyntipakkauksena.